Tämä on osa kaksi vuoden 2021 teoksista.
Koen aika usein olevani elämässä jonkinlaisessa muutoksen tilassa. Ehkä se kuuluu korostetusti taiteilijan elämään, ehkä elämään yleensä. Tänä vuonna minulle on tapahtunut enimmäkseen hyviä muutoksia ja olen siitä iloinen. Olen ollut jonkinlaisessa isommassa tienristeyksessä elämässäni, istunut paljon luonnossa meditoimassa, kirjoittanut satoja sivuja tekstiä ja tehnyt jonkinlaista ns. varjotyötä. Olen miettinyt mikä on raja villin ja kesyn, kontrolloimattoman ja kontrolloidun välillä. Koska pohdin rajoja ja tienristeyksiä, Antiikin Kreikan tarinoiden Hekate on kiehtonut minua. Hän seisoi tienristeyksissä lyhtyineen - rajojen, avainten, kuun, intuition, noituuden ja tuonpuoleisen jumalattarena.
Gustave Moreaun Hekate, lähde Wikimedia Commons
Jumalattaren sirpaleet (2021) – teossarjassa rannalla lojuu kappaleita, jotka muistuttavat jostakin yhteydestä. Yhteys on yhä olemassa, rikkinäisyydestä huolimatta.
Monet parhaat ideani syntyvät intuitiivisesti ja intuitioni usein muutenkin johdattaa minut oikeisiin paikkoihin. Yksi esimerkki tästä on kirjoitusprosessini. Kirjoitan kappaleita “sokkona” ja epälineaarisessa järjestyksessä tietämättä mihin uudet tekstit liittyvät ja tietämättä mistä aion kirjoittaa aloittaessani. Vasta myöhemmin yhteydet muodostuvat asioiden välille. Ennen prosessin löytämistä joitakin vuosia sitten olin hukassa kirjoittamiseni kanssa yrittäessäni toteuttaa ohjeita siitä, miten romaanit pitäisi suunnitella. Vasta kuunneltuani omaa intuitiotani ja luotettuani siihen enemmän kuin muiden prosesseihin löysin oman tapani kirjoittaa.
Näiden kuvien kanssa lähestyin kuvien tekemistä uudella tavalla. Yhtä aikaa edellä kuvatun intuitiivisen etsivästi ja myös uudella tavalla siten, että ne olivat kuvituksellisia ja digitaalisia. Aluksi koitin tehdä kuvasta yhtä isoa teosta, mutta huomasin sen olevan parempi palasina. Tämä sopi myös kuvan teemaan.
Sirpaleet kuvassa kuvaavat rikkinäisyyttä ja eheyttä yhtä aikaa. Lisäksi teos kuvaa naisena olemiseen liittyvää teemaa – henkilökohtaisella ja kulttuurisella tasolla. Miksi jumalatar on rikottu tai unohdettu kulttuurissamme? Aihe liittyy tekstieni aihepiiriin.
Palaaminen Hekateen – tämä vuosi siis on ollut minulle suuri tienristeys ja jostakin syystä myös näiden kuvien laittaminen nettiin on ollut haastavaa. Niissä on pimeyttä, jota tavallisesti tietoisesti koitan välttää seinälle tekemissäni kuvissa, noitamaista energiaa. Vaikka en täysin tiedä näiden kuvien merkitystä – jos ne ovat kuvituksia, mitä niiden on konkreettisesti tarkoitus kuvittaa? – niin silti olen iloinen, että tein ne. En silti yhäkään ole varma, haluanko teksteihini kuvituksia ja millaisia kuvituksia, mutta nämä kyllä liittyvät niihin. Ja tällaisia kuvia on kiva tehdä, en vain (vielä) tiedä mihin ne sopivat.
Tässä vielä maalaus, joka syntyi sen jälkeen, kun olin tehnyt “Jumalattaren sirpaleet”. Maalauksen nimi on “Perhosen syntymä” ja siinä jumalatar on kokonainen. Teos liittyy myös toiseen, geometriaan liittyvään projektiin jota olen tehnyt muutaman vuoden ajan. Koko 20cm x 20cm.
Comments