Kesäkuussa innostuin abstraktista maalauksesta. Innostus lähti liikkeelle käytännön syistä, kun minun täytyi tehdä nopeasti paljon teoksia. Yllätyin, miten vapauttavaa on maalata ilman ajatuksia ja laittaa tunteita kankaalle sävyjen, nopeiden siveltimenvetojen ja valuvien sattumien kautta.
Näissä teoksissa kiehtoo se, että ne ovat ikään kuin yhteistyötä kaaoksen kanssa.
Tykkään maalata abstrakteja myös siksi, että niistä on helppo irrottautua. Ne vain ovat ja tulevat, prosessi on mukava ja pidän lopputuloksista. Niihin ei liity sen suurempia ajatuksia - niillä ei ole nimiäkään.
Olen maalannut teoksia akryylillä kankaalle, useimmat kokoon 45cm x 55cm.
Abstraktien lisäksi olen tehnyt toisenlaisiakin maalauksia. Maalaan pohjan hiukan samaan tapaan kuin abstrakteissa teoksissa, mutta teen päälle viivapiirroksen. Nämä maalaukset alkoivat syntyä ensin. Niissä on lähtökohtana ihmisten välinen yhteys.
Sisäinen vanhempi
Myötätunto
Kuiskaus
Kun näitä teoksia alkoi syntyä, huomasin, että olen niissä kyseenalaistanut useita aikaisempia ajatuksia, joita minulla oli kuvataiteen tekemisestä. Esimerkiksi ennen ajattelin, että taideteoksiin täytyy aina käyttää paljon aikaa, mutta nämä teokset syntyvät nopeasti. Teoksia alkoi myös syntyä erilaisesta tunteesta käsin kuin aikaisemmin.
Kaaoksesta syntyneitä teoksia ja muuta on esillä ensi viikolla (vko 28) olevassa kesänäytelyssämme Galleria Hopassa Jyväskylässä. Näyttelyssä on esillä minun ja Piippa Mutikaisen teoksia. Näyttely on osa Galleria Hopan ja Jyväskylän Taiteilijaseuran Kesäkaverit -näyttelysarjaa, jossa näyttelyt vaihtuvat viikottain. Avajaiset ovat maanantaina klo 18-20 ja olen osan viikosta itse paikalla valvomassa näyttelyä.