Vuoden valoisin aika on täällä ja ilmojen lämmettyä tuntuu siltä, kuin kesään voisi laskeutua kuin jollekin trooppiselle saarelle. Halusin kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa - tekstissä lyhyesti pohdintaa voimaantumisesta. Toivottavasti tämä kesä on voimauttavaa aikaa juuri sinulle.
Olen pohtinut viime aikoina myös sitä, miten valokuvaus voi olla voimauttavaa, ja laitan tekstin kuvitukseksi joitakin sen henkisiä valokuvia.
Näkymä uuden työhuoneeni ja asuntoni ikkunasta.
Tässä maalaus “Missä taivas alkaa, missä meri loppuu, missä tie jatkuu jatkumistaan”. Teoksen koko on 50 cm x 100 cm ja se on maalattu akryylillä kankaalle. Teoksen nimi löytyi kirjoitettuna vanhasta luonnoskirjasta, joka joskus vei minut yllättävän projektin pariin. Myös tämä teos vei minut yllättävälle matkalle. Olin suunnitellut toisenlaisen kuvan, mutta teos löysi oman polkunsa. Suunnitelmasta vain nimi jäi jäljelle.
Runo, jonka kirjoitin teosta maalatessani:
On kevät ja nainen seisoo niityllä
Perhosten ympäröimänä
Sade pisaroi hänen iholleen
Muodostaa vedenpintaan renkaita
Missä kohtaa pilvet loppuvat ja pisarat alkavat?
Missä kohtaa sade muuttuu mereksi?
Nainen seisoo sateessa
Entä missä kohtaa
kyynelet tulevat osaksi sadetta ja merta?
Perhosia on kaikkialla
Missä kohtaa sydän muuttuu perhoseksi ja lepattaa pois rinnasta?
Kaikki perhoset yhtä aikaa
Perhosten siipien aiheuttamat järistykset liikuttavat mannerlaattoja
Nainen miettii hetkiä, jolloin kaikki tiivistyy yhdeksi yhdessä sekunnissa
Kaikki perhoset ovat hänen
Kaikki perhoset ovat itsensä
Kaikki perhoset kuuluvat maailmalle
Kaikki perhoset ovat yksi perhonen
Maa tärisee jalkojen alla
Jokainen pisara herää
Kevät ja sade ja kaikki perhoset
Kyyneleet, valtameri, hänen sielunsa
Hetkessä kaikki on yksi
Ja kaikella sijansa
Kyynelet saavat valua
Mannerlaatat törmätä
Padot rikkoutua
Kaikki uskaltaa muuttua
Hänen sielunsa luottaa
Sydän löytää polun valolle käydä
Kuvaan liittyy erilaisia asioita ja tunteita pitkältä ajalta. Se kuvaa mm. voimaantumista ja apua, jota siihen saa ulkopuolelta. Kuvan nimi voisi olla myös “Sankari”, koska pohdin sitä tehdessä sankariutta - sankari voi olla kuvan hahmo tai joku muu kuten kuvaa katsova henkilö, jonkinlainen idea ihmisestä peilinä oli taustalla. Halusin kuvata teoksessa jotakin vaistomaista – sitä, että voi yksinkertaisella tavalla tietää jotakin monimutkaista.
Joskus elämässä asiat muuttuvat kerralla perustavanlaatuisesti. On saattanut olla pitkä jakso asioiden hiljaista käsittelyä, ja sitten hyvin vaistonvaraisestikin tulee oivalluksia, jotka saavat asiat muuttumaan.
Perhoset ovat hentoisia, mutta niiden siiveniskut voivat ainakin teoriassa aiheuttaa hirmumyskyjä. Olen viime vuosina sallinut itseni olla heikko eri tavoilla. Oletuksena meidän olisi oltava vahvoja tai ainakin antaa ymmärtää olevamme. Tässäpä yksi lähtökohta monille mielenterveyden(kin) ongelmille, joka liittyy myös ns. varjoarkkityypin sekä toksisen maskuliinisuuden kulttuurin käsitteisiin. Näitä teemoja olen osaltani läpikäynyt kirjoitusprojektini parissakin. Mutta heikkouden tiedostaminen ja herkkyys ovat myös vahvuutta eri tavoilla.
Mietin tätä heikkouden aihetta juuri nyt erityisesti siksi, että olen kärsinyt viime vuosina välillä uupumuksesta. Olen onneksi onnistunut kääntämään asiat ja olen tällä hetkellä fyysisesti aktiivinen, vahva ja energinen. Tähän pääsemiseksi tarvittiin se, että sain käsiteltyä uupumuksen fyysisiä ja henkisiäkin syitä ja voimaa muuttaa asioita. Yllä oleva maalaus kuvaa myös tätä prosessia.
Tiedän hyvin, että joskus on vain tilanteita, kun on mahdotonta olla vahva. Mutta esimerkiksi se, että tiedän juurisyitä aiemman uupumiseni takana antaa minulle kannustimen pitää itsestäni erityisen hyvää huolta. Tieto ns. heikkouksista ja niiden hyväksyminen on vahvuutta. Tämä toimii fyysisen terveyden ja myös mielen tasolla - vaikkapa se, että näkee ja hyväksyy ihan kaikenlaiset tunteet tekee elämästä helpompaa pitkässä mittakaavassa.
"Magic is done by hurling yourself into the abyss and discovering it´s a feather bed."
Tällä hetkellä erityisen voimaa antava asia minulle on ulkona kirjoittaminen.
Olen kesäkuussa tehnyt uutta maalaustaidetta tulevaan kesänäyttelyyn ja editoinut tekstejä. Olen antanut itselleni luvan tehdä mitä vain luovaa projektia haluan, ja sekin tuo elämään uudenlaista voimaa ja iloa. Menen kohti uusia inspiraatioita ja määrittämättömiä ideoita. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erilaisten asioiden yhdistely sen sijaan, että yrittäisin keskittyä tekemään nimenomaan kuvataidetta. Koko alkuvuosi on ollut elämässäni täynnä vanhojen kaavojen rikkomista ja sama ulottuu nyt luovuuteenkin. Joskus täytyy rikkoa vanhat padot ja virrata vapaammin.
Hyvää kesää, lukija!