Vaikeiden aikojen jälkeen

Viimeinen (korona)vuosi on ollut kaikille koitteleva. En osaa sanoa onko se ollut itselleni koetteleva nimenomaan koronan takia, vaiko vielä enemmän muista syistä. Pandemia-asiat ovat kyllä vahvistaneet vaikutusta.

Toisinaan kysyn itseltäni, mitä oikein olen tekemässä? Olen ruvennut isoon, vuosia kestävään projektiin ilman takuita siitä, että työ koskaan tuo muuta hyötyä kuin sen tekemisen. Monessa asiassa suunta on hukassa, mutta tässä yhdessä asiassa on punainen lanka, joka aina johdattaa minua eteenpäin - hitaasti, mutta silti. Usein epäilen itseäni ja ajattelen, etten riitä, mutta sitten taas muistutan itseäni olemaan kärsivällinen.

Laitan postaukseen kuvitukseksi vanhoja mainittuun projektiin ja kirjoihin liittyviä kuvia, koska ne piristävät tällä hetkellä.

“Impossible is a word to be found only in the dictionary of fools” -Napoleon Bonaparte (sanoi melkein noin)

Pidän edellämainitusta lainauksesta, mutta ymmärrän myös, että aina ei ole kyse siitä, että on “fool” vaan ihmisen jaksamisesta, resursseista ja kestokyvystä. Silti, kun täällä ehkä kerran eletään, haluan olla sinnikäs. Välillä pitää levätä ja ladata akkuja, ja sitten taas eteenpäin mennään askel kerrallaan.

Ajattelen, että elämässä ja taiteellisessa työssä pitää uskaltaa ottaa riskejä merkityksellisten asioiden takia. Olen sellainen, että minun on vaikea keskittyä muihin asioihin kuin niihin, joihin täydestä sydämestäni uskon. Minulla on kutsumus ja visio, jota haluan toteuttaa.

Jos joskus epäilen itseäni ja sitä mitä teen, löydän apua hiljaisuudessa olemisesta ja siitä ajatuksesta, että olen valmis tässä hetkessä vaikken tiedäkään aina, mikä olisi milloinkin oikea askel tai vaikkeivat valinnat helppoja aina olisikaan. Kevään tullessa luonnon herääminen ja puutarhatöiden aloittaminen ovat esimerkkejä asioista, jotka auttavat löytämään iloa hetkestä. Oikeastaan tällä hetkellä olen juuri noiden tavallaan yksinkertaisten asioiden takia hyvin onnellinen: auringon, pihaan tupsahtelevien kevätkukkien, höyryävän teekupin, pihakeinussa lukemisen, lähimetsässä kävelyn ja jugurttikippoihin istutettujen siementen itämisen takia. Osaan olla niistä tosi kiitollinen myös siksi, että pitkään minulla ei ollut pientäkään pihaa tai keinua, eikä metsääkään lähellä.

Kuva aiemmalta kesältä

Olen ollut pitkällä tauolla kuvien tekemisen kanssa ja keskittynyt vain kirjoittamiseen. Olen halunnut päästää irti vanhoista ajatuksista siitä, miten pitäisi jotakin tehdä tai mitä muut ajattelevat - oppinut kuuntelemaan omaa johdatustani.

Tällä tekstillä kai vain halusin sanoa (muistettuani, että minulla on blogi näillä sivuilla), että nämä sivut yhä päivittyvät toisinaan ja toivottaa aurinkoa kevääseen jos joku tätä eksyy lukemaan.